Pentti tiesi, että keittiössä asui muuan kotitonttu. Siellähän se nytkin letit heiluen sekoitti hellalla muhivaa riisipuuroa. Pentti pyysi voisiko kotitonttu auttaa häntä löytämään paikkansa hiippalakkien joukossa, ja tonttu suostui siihen naurahtaen. "Kotitontun tehtävä on rankkaa puuhaa, erityisesti näin joulun aikaan", hän sanoi. "Jonkuhan pitää muistutella talonväkeä ottamaan piparit ajoissa pois uunista, sammutella palamaan unohtuneet kynttilät ja hätistellä kissa pois tiputtelemasta joulukuusenkoristeita." Pentin mielestä se kaikki kuulosti huisin jännittävältä ja ennen kaikkea hyödylliseltä, ja yhdessä he lähtivät liimaamaan piparkakkutalon pudonneita karamelleja paikalleen. Pöydällä oli kuitenkin myös kulhoittain suklaata, luumuja, kanelipullia ja joulutorttuja eikä Pentti malttanut olla maistamatta haukun sieltä, toisen täältä. "Tiedän että ne ovat herkullisia, mutta tuolla ahmimisella saat vielä vatsanpuruja", kotitonttu koitti toppuutella, ja kuinka ollakkaan - pian Pentin vatsaa väänsi niin ettei työskentelystä tullut yhtään mitään.

"Voi pieni.. Ehkä sinun ei kannata ruveta kotitontuksi tuollaisella ruokahalulla. Mutta mene kysymään saunatontulta, hän ehkä voi auttaa sinua", kotitonttu rohkaisi ja saattoi Pentin uuninpankolle hengähtämään.