Moro!

Postaan näitä juttuja hieman takautuvasti, sillä en ole nimeltämainitsemattoman anatomian tentin ja muiden mukavuuksien takia kerennyt piirtämään tai kirjottelemaan yhtään mitään. Asia on kuitenkin hoidossa.

Pienet asiat voivat ilahduttaa tätä pientä pallontallaajaa aivan mahdottomasti. Kuten vähän aikaa sitten, kun muuten aina tyhjästä postilaatikosta löytyikin kirje tai kortti! Ja vielä millainen kortti! Kiitos tuhannesti M, S ja R, I wish I was there too! <3 Ensin meinasi tulla itku silmään kun kuulin hetken verran kosken kohinaa korvissani ja tuli kauhea ikävä sinne, mutta sitten mietin.. mikä ihmeen sadetakkilaulu?! Hetken päästä muistin, ja olihan mulla hauskaa! :’D

Innostuin piirtämään sadetakeista mahtavia kuvia, joista yksi tässä..

Punainen on M, oranssi on A, sininen on R ja vihree S! JEE! Ja ihmeellisen pakkomielteen omaavana ihmisenä huomasin myös, että meidän nimien alkukirjaimet muodostaa sanan MARS. :’D

Tulossa on ehkä myös kunnon eeppinen Kiutaköngäs-kuva tuulikoneilla ja vesipärskeillä, mutta en tiedä saanko sitä ihan heti valmiiksi..

Joka tapauksessa: ootte ihania ja oon tosi iloinen että me tavattiin. <3 Kiitos kaikesta tähänastisesta, älkää ikinä muuttuko! (älkääkä unohtako mua!! :DD)

--

Sitten. Täällä on vietetty fuksiaisia. Jo kahdesti.

Ei siinä, ensimmäiset oli meidän oman suomalaisen ainejärjestön bileet, jotka oli kyllä varsin hupaisat. Meidän ykkösten piti olla rosvoja ja vanhemmat opiskelijat oli poliiseja, jotka (yllätys yllätys) teetti ja juotti meille kaikkea kivaa.. Mutta nämä jälkimmäiset, koko luokan yhteiset oli täydellinen yllätys.

Ensinnäkin vanhemmat opiskelijat yllätti meidät ja hyökkäsi ilman mitään varoitusta kameroiden ja megafonien kanssa aamulla alkavalle luennolle, joka olikin sitten tämän häppeningin takia peruttu. Alkujärkytyksestä toivuttuamme he käärivät meidät muoviin: jätesäkki, muovinen essu, hihasuojukset (tai miksi niitä sanotaan), päähän leikkaussalissa käytettävä myssy. Ja eiku baanalle.

Ohjelmassa oli jälleen kaikkea mahtavaa pienryhmätoimintaa pitkin yliopiston kampusta, esim. meidän piti vaihtaa lasikoeputki johonkin, ihan mihin tahansa kenen tahansa ohikulkijan kanssa. Kunhan se putki ei ollut enää meillä homman loppuessa. Meidän ryhmä jututti muutamaa rakennustyöläistä ja sai saaliikseen jättikokoisen mutterin.

Ompelimme myös vesi-ilmapallolla täytettyjä pehmoleluja (omani posahti muutaman tikin jälkeen), tutkailimme sian sisälmyksiä ja selitimme lääketieteellisiä termejä miimi-esityksillä. Porukalla tuntui olevan hauskaa, ainakin minulla oli kun pääsi kunnolla juttelemaan muidenkin luokkalaisten kanssa.

Illalla oli vielä luvassa rebasille, eli meille fukseille järjestetyt juhlat, jonne eri firmat olivat sponssanneet ruokaa ja juomaa. Tulipahan maistettua paikallisia herkkuja, kuten kielikurssilta kuuluisaa perunasalaattia. Täällä siihen laitetaan pelkän perunan ja suolakurkun lisäksi myös kananmunaa ja muuta lihaa, mutta joka oli ennakkoluuloista huolimatta oikein hyvää. :)

Lisää taas ensi kerralla!

~Minerva