Taistelu jatkukoon..

Joten, tämä tyttö survoi kamat laukkuun ja seilasi ensimmäisellä laivalla takaisin Suomeen. Ihanaa!

Elukkalekuri: LEVEL UP! Yksi vuosi takana, viisi jäljellä. Ihan mahtava vuosi, uusia ystäviä ja tuttavuuksia, uusi kieli, uusi maa ja uusi kaupunki, uusi ura. Missään vaiheessa ei iskenyt epätoivo, että en minä täällä tule pärjäämään, vaan oikealla asenteella ja kurssikavereiden yhteistsempillä painettiin loppuun saakka. Eestin kieltä alkoi ymmärtämään sujuvasti joulun tienoilla, ja kevättä kohden myös oma puhe alkoi olla jo ihan tukevahkolla tasolla. Vaikka monet asiat tehtiin niin koulussa kuin yleensäkin eri tavalla kuin Suomessa, ei auttanut nyrpistellä nenäänsä, vaan hokea sitä mitä tuutoritkin meille syksyllä toitottivat: "maassa maan tavalla". Viro on Viro, ja Suomi on Suomi, vaikka naapureita ollaankin. 

Vaikka paljosta luovuin, vähintän yhtä paljon sain, eikä lähtö lahde toiselle puolelle ole kaduttanut pätkääkään. Ystäviin kyllä saa pidettyä yhteyttä, kiitos facebookin ja muiden kanavien, ja lähtiessäni sanoin itselleni, että jos ystävyys ei kestä välimatkaa, silloin se ei ole sen arvoista. Onneksi kuitenkin oli silloin tällöin mahdollista hypätä lentokoneeseen ja hujahtaa käymään kotona pidennettyä viikonloppua, ja tietenkin noin kuukauden mittainen joululoma tuli tarpeeseen.

Pahin on ohi, näin kai voi sanoa. Ja olen siitä ihan hemmetin ylpeä. Ensi syksynä tietää minne on palaamassa, kieli- ja kulttuurishokit on jo koettu, ja vanha kämppä ja vanhat kasvot on siellä sitten odottamassa. Vaikka onkin ihana päästä kesäksi kotosuomeen, sunnuntaina olin ehkä tuntevinani pienimuotoista haikeutta jättäessäni kesäisen Toomemäen, terassit ja jo ihan oikeasti kotoisan Tarton taakseni (vaikka sitä jatkuvaa lukemista ei tule pätkääkään ikävä). Mutta syksyllä nähdään taas!

--

Ensimmäinen asia kotiutumisen jälkeen: hyökkäys kirjastoon, josta saaliiksi vino pino kaunokirjallisuutta! Kylmä täällä tosin meinaa olla, velipojan hupparissa ja tuulitakissa saa mansikkamaata laittaa kun en tajunnut ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta mukaan. Hei vain, Suomen kesä!

Mutta sen pitemmittä puheitta, Minerva toivottaa kaikille oikein lämmintä ja mukavaa kesää! Aion kyllä päivitellä kesälläkin, nyt kun oikeasti on aikaa piirtää ja löhötä ihan hyvällä omallatunnolla. 

Aurinkoista kesää ja kiitos kaikille lukijoille! :)

~ Minerva